Heinolan Vapaaseurakunnan historiikki
Kirjoittanut Jouko Nissinen
Vapaaseurakuntaa rakennetaan v. 1985
Heinolan Vapaaseurakunnan synty ja alkuaskeleet tapahtuivat 1938. Silloisen kitarakuoron jäsenet Martta Korhonen, Lyyli Salomaa ja Irja Norola kutsuivat saarnaaja veljekset Eeli ja Wiliam jokisen pitämään kokoussarjaa Heinolaan. Kokous pidettiin paikallisen Seurahuoneen (ravintola) juhla salissa 6.3 1938.
Kokoussarja oli menestys, jonka jälkeen toiminta alkoi vakiintumaan ja kokouksia järjestettiin ns. Kodinsuojassa joka niinikään oli viihdepaikka aikalaisille. 24.5.1938 joukko paikallisia uskovia päätti perustaa paikkakunnalle CE-yhdistyksen, tästä ajasta lasketaan vapaakirkollisen toiminnan alkaneen Heinolan kaupungissa. Puheenjohtajana aloitti vasta perustetussa seurakunnassa Otto Teiskonlahti. Jo alusta asti liikkeen piirissä eli ajatus omasta kirkkorakennuksesta, vähintäänkin vakinaisesta kokoontumispaikasta.
Kokoontumiset estyivät pian ensimmäisissä tiloissa, ja seurakunta kokoontui Savontiellä kodinsuojan tiloissa kesästä 1938 lähtien, toimintaa luotsasi paikallisella tasolla Fanny Stenroth, tilaisuuksia järjestettiin myös kahvila Oululaisen tiloissa koska kahvilan omistaja oli vapaakirkollinen Elias Hänninen. Ensimmäiset telttakokoussarjat Heinolassa järjestettiin 20.8-13.9.1938. Savontieltä seurakunta sai ensimmäiset vuokratilat ja Kouvolan vapaaseurakunta lahjoitti yhteisölle penkit ja puhujakorokkeen. 24.9.1938 pidettiin uuden rukoushuoneen vihkiäsjuhla. Kouvolasta saatiin myös lahjoituksena 3 kitaraa ja ahkera harjoittelu ja soitto takasi pian oman säestyksen.
5.9.1940 Seurakunta ostaa Rainion perheeltä ns. piirakkatontin joka rahoitettiin osittain seurakunnan emäntäväen leivonnaisten ja piirakoiden myynnin avulla. Tontti oli tärkein pääoma seurakunnan taloudessa, alueella järjestettiin telttakokouksia useiden vuosikymmenien aikana. Uutena alkunakin seurakunnan historiassa mainittu tapahtuma ajoittui 50-luvulle.
27.2.1955 Elimin ystävien kesken syntyi päätös liittyä Lahden vapaaseurakunnan alaosastoksi seurakuntapiirinä. Puheenjohtajaksi samassa kokouksessa valittiin Eine Virtanen. Hänestä tuli myöhemmin virallinen vapaakirkon työntekijä ja niinikään ensimmäinen Heinolan vapaaseurakunnan historiassa. Seurakuntapiiri sai myös uudet tilat samana vuonna, rukoushuone sijaitsi kaksi vuotta lampikatu 21:sessä. 1955 alkoivat myös säännolliset ilmoitukset sanomalehti Itä-Hämeessä.
1956 Seurakunta sai uudet tilat, Heinolan Helluntaiseurakunnan jälkeen kauppakatu 21:stä, tilat olivat aikaan nykyaikaiset ja tilavat. 1958 seurakunnan historiassa alkoi taistelujen aika, henkilökohtaiset näkemykset ja suhteet tulehtuivat osin ja liikkeestä erkani väkeä muihin yhteisöihin. Kriisin aikaan puheenjohtajana toimivat Nestori Kallio ja Nestori Salminen. 1959 Heinolan vapaaseurakunta sai uuden työntekijän. Helmi Nieminen aloitti työn seurakunnassa. Hänestä muotoutui seurakunnan historian pitkäaikaisin työntekijä hän toimi Heinolassa 1959-1969.
1961 Seurakunta muutti jälleen uusiin tiloihin, historiansa tähän mennessä pisinpään ajanjaksoon samoissa tiloissa. Tilat sijaitsivat Kaivokatu 9:sässä. Tässä tilassa seurakunnan toiminta virisi siihen mihin se on kasvanut vuosien mittaan, evankeliointiin ympäristössään ja säännölliseen kokoustoimintaan. 1967 Puheenjohtajana aloitti Eeli Annala. Samana vuonna aloittivat palveluksensa seurakunnassa pariskunta Antti ja Hilja Tuovinen. Seurakunnassa vieraili 60-luvulla runsaasti vapaakirkollisia puhujia ja myös yhteiskristillisissä kokouksissa Pohjolan kuuluisa evankelista Frank Mangs saapui paikkakunnalle. 30.9. 1969 aloitti seurakunnan puheenjohtajana Riitta Jokinen. 1970 valittiin puheenjohtajaksi Antti Tuovinen 70-luku muistetaan ekumenisena aikana seurakunnan historiassa, paikkakunnalla vaikutti Ashram liike joka viritti seurakunnan ihmisten pariin. Kokouksia järjestettiin runsaasti mm. Torilla. 1978-1979 puheenjohtajana toimi Riitta Jokinen väliaikaisesti. Helmi Nieminen vaikutti työntekijänä seurakunnassa 70-73. 70-luku oli seurakunnan toiminnassa tasaista aikaa, Helmi Nieminen sairastui 1973 ja joutui väistymään. Antti Tuovinen toimitti saarnaajan tointa ja seurakuntaan saapui myös uusia ihmisia ja Jukka Vettenniemi toimi myös armoitettuna puhujana tänä aikana. 70-luku oli myös aktiivista missio ja Aktio vuosikymmen, erilaisia ilmoituksia ja seinäjulisteita ynnä herätyskokouksia järjestettiin. Vuosikymmen toi myös Niilo Yli-Vainion valtavat telttakylät Heinäsaaren leirintäalueelle.
1978 Seurakuntapiiri vietti 40-vuotisjuhlaa, juhlatilaisuus pidettiin Jyränkölän Setlementin juhlasalissa. 1978 Antti Tuovinen irtaantui puheenjohtajan tehtävästä, hän osallistui kunnalliseen päätöksentekoon ja politiikkaan Kristillisen liiton vaalilistoilta. Jukka Vettenniemi valittiin puheenjohtajaksi. 1979 Jukka Vettenniemi irtaantui puheenjohtajan tehtävästä ja Antti Tuovinen asettui puheenjohtajaksi uudelleen.
12.9.1981 Pastori Terho Sormunen joka toimi Lahden vapaaseurakunnan maakuntalähetuksen palveluksessa, lupautui osa-aikaiseksi työntekijäksi. Seurakunnassa virisi ensi kertaa solutoiminta ja kokouksia alettiin pitää kodeissa. 1982 perustettiin nuorten piiri. Nuorten piirin puheenjohtajaksi valittiin Ilkka Pekkarinen. 1982 Terho Sormunen perheineen muutti Vaasaan, Sormusen työ jätti kuitenkin jälkeensä vireän seurakunnan ja etenkin tänä aikana koettiin erityisesti kasvun aikaa. Toiminta laajentui yhä enemmän ulospäin ja 1982 seurakunnalla on IHME messuilla oma osasto. 1983 Seurakunta saa uuden työntekijän, Pastori Ari Tanhula aloitti työn seurakunnassa. Seurakunta neuvotteli tällöin myös Lahden vapaaseurakunnan kanssa itsenäistymisestä. 30.8.1983 päätös itsenäistymisestä astui voimaan ja Heinolan vapaaseurakunta oli nyt virallinen Suomen vapaakirkon jäsenseurakunta
.
1983 alkoi seurakunnassa lastentyö ja ensimmäinen lastenleiri järjestettiin Helena ja Jorma Nirosen kesähuvilalla Hujansalossa. Partiotyö alkoi seurakunnassa 1985 ja partiota veti Veijo Kosonen sekä Ilona Nissinen. 31.12.1985 alkoi myös oman kirkkorakennuksen rakentaminen, Pastori Ari Tanhulan innoittamana seurakunta uskaltautui historiansa suurimpaa projektiin, oman rukoushuoneen rakentamiseen Ilmarinkatu 23:meen. Piirakkatontista alkanut välillä melkoinen vaihtokauppojen ja käänteiden jälkeen tapahtunut tontin lunastus kaupungin kanssa mahdollistui.
Asia kuitenkin mutkistui kun tontista ja sen rakennusoikeudesta valitettiin. Valitus Mikkelin lääninhallituksessa vei aikansa, rakennustyöt päästiin aloittamaan vasta 1987 syyskuussa. Seurakunta ei kuitenkaan ollut toimettomana tänä aikana vaan kartutti rakennusrahastoa, hyvänä peruspääomana oli Fanny Stenrothin rahasto jonka Suomen vapaakirkko oli luovuttanut seurakunnalle 1985. Rahaston arvo oli tuolloin 20.000 markkaa. Seurakunta anoi myös Vapaakirkolta keräyslupaa ja sen toteutti Ari Tanhulan luotsaama ryhmä eri puolilla Suomea. Useat seurakuntalaisetkin sitoutuivat huomattaviin lahjoituksiin ja pankista otettiin lainaa 600.000 silloista markaa. Paikallinen tiedotusvälineistö seurasi rakennusprojektia mielenkiinnolla koko sen valmistumisen ajan.
Kesän 1988 seurakunta kokoontui kodeissa ja piti telttakokoussarjoja. 22.10.1990 kirkko vihdoin valmistui, vihkiäisjuhlan toimitti silloinen Suomen vapaakirkon lähetysjohtaja Erkki Verkkonen. Yli 200 juhlavierasta osallistui tilaisuuteen. 20.5.1990 Ari Tanhula siirtyi Saarijärven vapaaseurakunnan palvelukseen ja jätti raskain mielin paikkansa. Pitkälti oli juuri Ari Tanhulan ansiota, että seurakunta sai oman rukoushuoneen ja toiminta kukoisti sekä rikastui. Niin ikään kaksi vuosikymmentä seurakuntaa luotsannut puheenjohtaja Antti Tuovinen ilmoitti ikänsä vuoksi jättäytyvänsä sivuun puheenjohtajan tehtävästä. 1990 puheenjohtajaksi valittiin Jouko Nissinen joka oli toiminut vanhimmistossa 1985 lähtien.
Seurakunta ei aktiivisesti etsinyt päätoimista työntekijää koska raskas kirkkolaina oli jo suuri ponnistus pienelle yhteisölle. Rauno Korjala toimi julistustehtävässä 1990 luvun- alussa, myös lähetystyöntekijä Kyösti Leppäsen muutto paikkakunnalle takasi elävää sanan julistusta seurakunnalle. 1990-luvun lama teki kirkkolainasta raskaan taakan seurakunnalle, laina oli sidottu markkinakorkoon ja lyhennyksiin kerättiin rahaa rukoillen ja anoen. Asiat hoituivat kuitenkin onnellisesti, eikä varsinaista kriisiä päässyt syntymään. Myös lapsityö kärsi tänä aikana koska seurakunnalla ei ollut varaa palkata lapsiin erikoistunutta työntekijää. Seurakuntalaisten vastuunkanto pelasti kuitenkin paljon ja asialleen omistautuneet jäsenet saattoivat vetää mitä erillaisimpia toimintoja ilman varsinaista työtekijää. Yksi merkittävimpiä tapahtumia oli Kyösti ja Liisa Leppäsen lähettäjä seurakuntana toimiminen. Leppäset lähtivät lähetyskentille kaukoitään juuri Heinolasta, vaikka lähettäviä seurakuntia oli myös lukuisia muita Suomessa.
2000-luvun vaihteessa pastori Päivö Juntumaa toimi osa-aikaisena pastorina seurakunnassa. Hänellä oli vastaanottoaika ja pastori Juntumaa vastasi Jumalanpalvelus toimesta. Suomen viikkolehti kutsui Päivö Juntumaan palvelukseensa ja seurakunta jatkoi 90-luvun loppuun ilman virallista työntekijää. Jouko Nissinen irtaantui puheenjohtajan tehtävästä ja puheenjohtajaksi valittiin Ilkka Pekkarinen. 2000-luvulla kun kirkkolaina oli vihdoin maksettu seurakunnan katse suuntautui jälleen työntekijän suuntaan. Heinolan vapaaseurakunta jätti ilmoituksen avoimesta paikasta ja 27.1.2002 Pastori Kari Härkönen siunattiin tehtävään. Ilkka Pekkarinen jätti puheenjohtajuuden ja se siirtyi pastori Härköselle. Hän toimikin innokkaana ja visionäärisenä pastorina, torikokoukset ja erilaiset kirkon ulkopuoliset julistustehtävät olivat pastori Härkösen sydämmen asia. Kari Härkösen puoliso, opettaja Katriina Härkönen toi soittotaidoillaan lisää ylistystä ja iloa seurakuntaan. Seurakunta eli voimakkaasti ja pastori Härköstä tultiin kuulemaan muistakin seurakunnista.
30.6.2005 Kari Härkönen jatkoi matkaansa Jumalan palvelijana ja siirtyi Vammalan vapaaseurakunnan palvelukseen. Seurakunta päätti seuraavassa asiakokouksessaan nimetä Vanhimmiston puheenjohtajaksi Jouko Nissisen. Seurakunta oli jälleen ilman työntekijää. Jumalanpalveluselämä kuitenkin kukoisti sekä omin voimin että vierailijoiden ansiosta. Jouko Nissinen suoritti 90-luvulla seurakuntatyöntekijän valtakirjan opinnot, hänen kutsumuksensa ei kuitenkaan alkuun ollut jäädä vältämättä Heinolaan. 2000-luvulla Jouko Nissinen suoritti pastorin tutkinnon ja valmistuttuaan hän päätti aloittaa pastorina Heinolassa ja tässä tehtävässä hän on edelleen ja on myös vanhimmiston puheenjohtaja. Seurakunta elää nyt seesteistä ja odottavaa sekä rukouksen aikaa. Vaiherikkaan historiansa aikana se ei kuitenkaan ole erkaantunut perustehtävästään, eli vapaakirkollisen evankeliumin levittämisestä. Säännölliset viikkotilaisuudet ja erilaiset kurssit ovat arkipäivää tänä päivänä. Seurakunnassa on järjestetty ajan mukaan Alfakursseja, Netto-ja Elämänkaarikursseja. Nykyaikana kuten hamasta alusta asti viikottaiset ilmoitukset Itä-Häme lehdessä kutsuvat väkeä kokouksiin, myös verkossa kotisivulla seurakunta ilmoittaa toiminnastaan ja tutustuttaa vierailijoita niin vapaakirkkoon kuin paikalliseen seurakuntaankin.
Tärkeitä päiviä
1938 - Ensimmäiset kokoukset
1940 - Telttakokoukset omalla tontilla
1955 - Liittyminen Lahden Vapaaseurakunnan alajaostoksi
1961 - Uusien tilojen myötä evankeliointi ja säännöllinen kokoustoiminta
1970 - Ekumenian aikaa, missioita ja aktioita
1983 - Heinolan Vapaaseurakunnasta itsenäinen Suomen vapaakirkon jäsen
1985 - Oman kirkkorakennuksen rakentaminen Ilmarinkatu 23:een